Pikkuautoja

autot1

Tekemisen aloittaminen on usein hankalaa, kun ei oikein tiedä, mitä sitä nyt sitten piirtäisi. Olen nyt useimmiten päätynyt siihen helpoimpaan ratkaisuun, eli piirrän sitä, mitä sattuu olemaan näkyvillä, tällä kertaa se oli laatikollinen pikkuautoja. Tämän kuvan toteutin musteella ja rikkinäisellä bambukynällä sekä vesiväreillä akvarellipaperille.

Poneja taas

poneja

 

Löysin paperilaatikosta keskeneräisen ponipiirroksen: olin kai viime keväänä piirtänyt poneja pastelliväreillä, mutta homma oli jäänyt kesken. Koska nyt on päällä akuutti ihastus musteeseen ja rikkinäiseen bambukynään, jatkoin piirrosta niillä. Piirroksen koko on noin 30 x 40 cm.

Poukkoilua tekstiilitaiteen suuntaan

Husqvarna

 

Aika päämäärätöntä on elämä tällä hetkellä, en yhtään tiedä mihin voisi tai kannattaisi tarttua ja tähdätä tekemisessään ja olemisessaan. Päädyin sitten aloittamaan taas uuden ihan erilaisen projektin: jättimäinen läjä mustaa kierrätystekstiiliä muuttuu vähitellen jonkinlaiseksi taideteokseksi, toivottavasti. Katsotaan, mihin kärsivällisyys riittää. Aika rentouttavaa kyllä tuollainen tekeminen, jossa ei koko ajan tarvitse ajatella syvällisiä.

Unelmien työpaikka

tyopaikka

 

Pelkästään taiteen tekemisellä ei elätä perhettä. Toisaalta hyvin henkilökohtaisen ja itseen suuntautuvan taidetyön lisäksi välillä sitä kaipaakin tasapainottavaa tekemistä, muiden ihmisten tapaamista ja yhteisiä projekteja (ja sitä, että työstä saisi rahaa, eikä joutuisi itse maksamaan siitä että tekee jotain). Olisikohan mahdollista löytää unelmien työpaikka?

Eläinihmisiä, ihmiseläimiä

kohtaaminen_kadulla

 

kaupunkisuunnittelua

 

Viime aikoina luonnoskirjaani on alkanut piirtyä mielikuvitusmaailmoja. Aika jännittävää, tällaista ei ole ennen tapahtunut — aiemmin olen ollut hyvinkin jumissa ja rajoittunut siihen, mitä pystyn silmillä näkemään. Ihanaa löytää uusi ja innostava polku tutkittavaksi kuvantekemisen parissa.

Ponit Joensuun kauppahallissa

ponithallissa

kuva3 kuva4

 

Viime perjantaina eli sopivasti vapun alla päästiin rakentamaan näyttelyä Joensuun kauppahallin ikkunoihin. Viimeisiään vetelevä halli sai tekohengitystä ja jopa hieman elonmerkkejäkin oli nähtävissä, kun Joensuun seudun kansalaisopiston Vuosi taiteilijana -kurssin porukan kanssa virittelimme teoksiamme paikoilleen.

Minun ikkunaani muuttivat akryyleilla vanhoille rullaverhoille maalaamani ponit, jotka ovat muistoja lapsuudesta 1980-luvulta. Kauhean kivaa oli kyllä maalata tällaista isoa ja värikästä, sellaista on saatava lisää!

Näyttelystä löytyy lisätietoja Facebook-tapahtumasta tästä linkistä. Elokuun loppuun asti saavat työt olla paikallaan, joten hyvin ehtii kesäturistikin käydä näyttelyn katsomassa.