Kurkistus työhuoneeseen

Olen koko alkuvuoden maalaillut suhteellisen ahkerasti. Maaliskuussa osallistun kahteen näyttelyyn – teoksiani on nähtävissä Nurmeksessa Galleria Tykossa 12.3. alkaen ja Joensuussa Taidekeskus Ahjossa 26.3. alkaen. Ja mikä hienointa, tällä viikolla saan vielä kuva-artesaanin paperit käteen!

Lainattu työhuoneeni sen sijaan ei kovin ammattimaiselta välttämättä näytä, tila toimii yleensä pääasiassa varastotilana, joten rekvisiitta ja kalusteet ovat sen mukaisia. Mutta kyllä mikrouuni ja televisio toimivat aivan hyvin työtasoina nekin, onneksi telkkari on kuvaputkimallia. Maalaustelineenä on luonnollisesti pari mapeilla täytettyä pahvilaatikkoa.

Näissä kuvissa näkyy vielä hieman keskeneräisenä maisemia Joensuusta. Väripaletti alkaa olla taas kovin keväinen, mutta niin kai tähän aikaan vuodesta jo pitääkin. Tai no, taitavat värimieltymykseni ylipäänsä olla muuttumassa valoisammiksi, viileämmiksi ja raikkaammiksi kuin ennen.

Kaisa on maalannut

Viime aikoina on maalaaminen ollut sen verran harvinaista hupia, että nyt on kyllä heti rynnättävä raportoimaan kyseisestä tapahtumasta, vaikkei kunnollista valokuvaakaan teoksesta vielä ole. Tässäpä Sillat, öljyväreillä kankaalle maalattuna ja kännykällä valokuvattuna.

Muovintuntuista valoa

Viime päivät olen työstänyt lähes yli-innokkaasti koulutehtävää. Tehtävänä oli rakentaa esinekooste, tässä minun versioni vauhdikkaaninnostuneesti puhelimella kuvattuna. Materiaalina jo vuosia säilöttyjä muoviroskia ja villalankaa — siis mitään ei ikinä pidä näköjään heittää pois.

Vihdoinkin lisää kuvia maalauksista

Epätaiteelliset projektit ovat viime aikoina imaisseet meikäläisestä kaikki mehut, joten mitään uutta taiderintamalla ei ole esiteltäväksi. Sain kuitenkin vihdoinkin lisättyä kuvia joistakin viimekeväisistä maalauksista tuonne Maalauksia-sivulle!

Koska blogipäivityksessä on oltava myös kuva, lisään tähän satunnaisen tuoreehkon räpsäisyn.

Näyttely avautuu huomenna!

Näyttelyni Galleria Harhassa Joensuussa avautuu yleisölle torstaina 2.5. ja on avoinna koko toukokuun. Tässä kuvamaistiaisia näyttelyn ripustuspuuhista videon muodossa.

Näyttelyjuliste!

Kylläpä innostuttaa taas hurjasti! Uutta näyttelyä pukkaa, suunnitelmat ja toteutuskin ovat jo varsin hyvällä mallilla. Maalauksiani on siis esillä toukokuussa Galleria Harhassa Joensuussa.

Tahroja kankaalla

Maalatessa kiehtovimpia asioita on nähdä kuvan vähitellen muodostuvan kankaalle, ikään kuin itsekseen, vahingossa. Minähän vain heittelen tahroja kankaalle ja yhtäkkiä ne alkavat näyttää joltakin.

Tänään sain parisen tuntia työskenneltyä ja sinä aikana tapahtui tällaista. Lähtötilanteessa oli vain valkoinen kangas, johon sudin ruskean pohjavärin akryylilla ja sitten aloin keräillä öljyväriläikkiä siihen päälle.

Hmm. Tai no, tarkemmin ajateltuna lähtötilanteessa oli ajatus siitä, että jotain pitäisi maalata, sekä kolme tyhjää valkoista taulupohjaa. Aloin epätoivoisesti selata valokuva-arkistoani löytääkseni edes jonkin jotakuinkin kelvollisen maalausidean ja päädyin klassisesti kuvaan omista lapsista. Sitten vain kuvan rajausta ja pohjaväriä ja väriä. Jatkan työtä huomenna.


Viisi valmistunutta maalausta…

eli ei mikään ihan turha työpäivä! Taidetta liukuhihnalta tosiaan. No, myönnettäköön, että eipä näistä mistään maalauksesta enää paljon puuttunut, aivan viimeiset silaukset vain.

Mutta mistä nämä värit oikein tulevat? Tein marraskuun alussa mustan maalauksen, silloin oli niin musta olo, ettei mitään muita värejä oikein olisi voinut kuvitellakaan. Pimeää vain. Tänään nostin parisen viikkoa sitten lomalla kotona maalaamani omakuvan tumman maalauksen viereen ja kas, niissähän on aivan samat värit — vaikka nyt maaliskuussa olen hakenut valoa ja raikkautta. Puhelimen kamera ei nyt ihan täysin saanyt yhtenäistä värimaailmaa kaapattua, mutta vähän sinne päin kuitenkin. Mielenkiintoista, miten sama värimaailma jatkuu maalauksesta toiseen, vaikka sitä ei tarkoituksella tavoittelisikaan, ja vaikka perusvärit kuitenkin tarjoaisivat mahdollisuudet mihin tahansa maailman sävyihin.