Sunnuntaiaamuna

sunnuntaiaamu

 

Valottomiin päiviin tuntuisi tietokoneella työskentely sopivan paremmin kuin luonnonvaloa kaipaava maalailu. Värittelin nyt siis kynällä piirretyn kuvan makuuhuoneen maisemasta koneella. Melko lailla hommaa rajoittaa piirtopöydän puute; vaikka MacBookin kosketuslevy onkin aika kätevä hiirilaite, on sen kanssa kuvien värittäminen melkoista nyhräämistä. Hyvä Joulupukki, toisitko minulle piirtopöydän, kiitos.

Must on tullu himmelihullu

himmeli

 

Julistan nyt joulukauden virallisesti avatuksi, ja sen kunniaksi laitetaan blogiinkin jotain ihan erilaista. Viikonloppuni kului nimittäin kolmiulotteisen askartelun parissa: syntyi elämäni ensimmäinen himmeli. Mahdottoman mukavaa ja koukuttavaa puuhaa, varsinkin näin vapaamuotoisesti ilman mitään malleja ja tavoitteita, fiilispohjalta rakennellen. Pitänee kokeilla muistakin materiaaleista kuin perinteisestä oljesta ja ehkä jotain modernimpaa muotoiluakin jossain vaiheessa.

Pieni pala taivasta

Pala taivasta

 

Sininen taivas näkyy ulkona tähän aikaan vuodesta harmillisen harvoin. Yksi hyvä tapa muistaa valon olemassaolo on maalata se.

Olen palaillut pitkästä aikaa öljyvärien pariin — hyvältä tuntuvat ja tuoksuvat edelleen. Tässä on pieni pala vielä keskeneräisestä maisemasta, jota olen viime päivinä työstänyt. Kesäiseen järvimaisemaan sukeltaminen marraskuussa tuntuu melkein lomalta.

Siwassa melkein kolme vuotta sitten

Siwassa. 2013. Öljyväri kankaalle, 30 x 30 cm.

Siwassa. 2013. Öljyväri kankaalle, 30 x 30 cm.

 

Yrittäjyysvalmennus ja uusien projektien valmistelu on vienyt niin paljon aikaa, ettei uusia kuvia blogiin asti esiteltäväksi ole syntynyt. Välipalaksi nyt siis edelleen ihan ajankohtainen kuva lähes kolmen vuoden takaa, alkuvuodelta 2013, ruokavalintojen ääreltä paikallisesta Siwasta.

Selfie vesiväreillä

Selfie akvarelli

 

Viime päivinä kaiken ajan on vienyt yrittäjyysvalmennus, maalaamisesta olen saanut vain haaveilla. Tänään piti ottaa aikaa maalaamiselle jo ihan väkisin, ja heti tulikin vähän levollisempi olo. Tein selfien vesiväreillä. Ihmisten maalaaminen ylipäänsä kiinnostaisi, mutta kun se on niin kauhean vaikeaa ja jotenkin hermostuttavaa, vaikkakin samalla jännästi koukuttavaa. Turvallista on harjoitella itsellään, niin kukaan ei ainakaan loukkaannu ”taiteilijan näkemyksestä” omasta ulkonäöstään.

Pelargoni edelleen kuistin ikkunalla

Jäätynyt pelargoni ikkunalla

 

Luova Lauantai -haasteblogissa on nyt haasteena ikkuna. Siitä muistui mieleen, miten muutama viikko sitten maalasin kuistin ikkunalla vielä reippaasti kukkivan pelargonin (kuva täällä). Nyt on pakkanen jo päässyt pahasti puraisemaan pelakuuta, mutta silti se oli tänään aika kaunis aamuauringon loisteessa. Maalasinpa siis uuden kukka ikkunalla -kuvan. Tämänkin tein vesiväreillä ja lyijykynällä, paperin koko n. 35 x 50 cm.