Siwassa melkein kolme vuotta sitten

Siwassa. 2013. Öljyväri kankaalle, 30 x 30 cm.

Siwassa. 2013. Öljyväri kankaalle, 30 x 30 cm.

 

Yrittäjyysvalmennus ja uusien projektien valmistelu on vienyt niin paljon aikaa, ettei uusia kuvia blogiin asti esiteltäväksi ole syntynyt. Välipalaksi nyt siis edelleen ihan ajankohtainen kuva lähes kolmen vuoden takaa, alkuvuodelta 2013, ruokavalintojen ääreltä paikallisesta Siwasta.

Selfie vesiväreillä

Selfie akvarelli

 

Viime päivinä kaiken ajan on vienyt yrittäjyysvalmennus, maalaamisesta olen saanut vain haaveilla. Tänään piti ottaa aikaa maalaamiselle jo ihan väkisin, ja heti tulikin vähän levollisempi olo. Tein selfien vesiväreillä. Ihmisten maalaaminen ylipäänsä kiinnostaisi, mutta kun se on niin kauhean vaikeaa ja jotenkin hermostuttavaa, vaikkakin samalla jännästi koukuttavaa. Turvallista on harjoitella itsellään, niin kukaan ei ainakaan loukkaannu ”taiteilijan näkemyksestä” omasta ulkonäöstään.

Pelargoni edelleen kuistin ikkunalla

Jäätynyt pelargoni ikkunalla

 

Luova Lauantai -haasteblogissa on nyt haasteena ikkuna. Siitä muistui mieleen, miten muutama viikko sitten maalasin kuistin ikkunalla vielä reippaasti kukkivan pelargonin (kuva täällä). Nyt on pakkanen jo päässyt pahasti puraisemaan pelakuuta, mutta silti se oli tänään aika kaunis aamuauringon loisteessa. Maalasinpa siis uuden kukka ikkunalla -kuvan. Tämänkin tein vesiväreillä ja lyijykynällä, paperin koko n. 35 x 50 cm.

Tänä aamuna puoli kahdeksan jälkeen

Auringonnousu

 

Hienoja ovat luonnossa aina ne hetket, kun värit ovat niin ihmeellisen loistavat, että tulee mieleen, että jos tämän maalaisi, ei kukaan uskoisi maalauksen värejä oikeiksi. Ja tästä virkkeestä tulee mieleen, miksi ryhdyin kuvataiteilijaksi: ettei minun tarvitsisi keksiä sanoja. Hieno auringonnousu antoi nyt hyvän tekosyyn lykätä jälleen kerran apurahahakemuksen kirjoittamista. Kuvan tekeminen houkutteli kirkkaasti enemmän kuin sanojen pyörittely.

Auringonnousun maalasin vesiväreillä ja musteella paperille, 30 x 40 cm.

Ponimorsiamen herkempi puoli

 

ponimorsian_mv

 

Ponimorsian halusi vielä vähän herkemmänkin muotokuvan muistoksi elämänsä tärkeimmästä päivästä. Tämän kuvan tein musteella, bambukynällä ja siveltimellä.

Ja taas kerran sain taistella skannerin kanssa. Pieni halpisskannerini ei osaa tunnistaa vaaleita sävyjä, vaan polttaa ne aina puhki, vaikka miten yrittäisin säätää. Kaiken A4-arkkia suuremman joudun vielä skannaamaan useassa osassa ja yhdistämään photoshopissa, joten askarreltavaa ja säädettävää riittää, ennen kuin kuvan saa muistuttamaan edes jotenkin viitteellisesti alkuperäistä maalausta. Taas tavoitteita tulevaisuuteen: hanki hyvä ja tarpeeksi iso skanneri. Vaikka eipä sähköinen kuva voi koskaan näyttää tai tuntua aivan samalta kuin paperille tai kankaalle maalattu ja käsinkosketeltava esine, ja toisaalta, se alkuperäinenkin kuva saattaa näyttää aivan toiselta erilaisissa valaistuksissa ja eri mielialalla katsottuna. Olisi se silti kiva, jos työt sujuisivat ilman ylimääräistä säätämistä.

My Little Ponimorsian

Ponimorsian

 

Löysin sattumalta vanhan bambukynäni varastosta, joten ostin pullon mustetta ja aloin piirtää. Tykkään valtavasti siitä, että kaikki viivat ja roiskeet jäävät näkyviin, kerrankin ei tarvitse viilata ja hioa loputtomasti. Bambunpätkällä piirtäessä viivakin on ihanan elävää, aivan kuin sillä olisi oma tahto.

Menin lastenhuoneesta etsimään vapaaehtoista mallia piirustukselleni, ja ensimmäisenä ilmoittautui tämä hääteemainen My Little Pony. Kuvassa näyttää ehkä vähän siltä, että morsian on vetänyt häädieetin hieman överiksi, mutta eihän asia minulle kuulu. Vesiväreillä levittelin ensin pinkkiä ja muita tärkeimpiä värejä ja niiden päälle viivoja musteella.