Eläinihmisiä, ihmiseläimiä

kohtaaminen_kadulla

 

kaupunkisuunnittelua

 

Viime aikoina luonnoskirjaani on alkanut piirtyä mielikuvitusmaailmoja. Aika jännittävää, tällaista ei ole ennen tapahtunut — aiemmin olen ollut hyvinkin jumissa ja rajoittunut siihen, mitä pystyn silmillä näkemään. Ihanaa löytää uusi ja innostava polku tutkittavaksi kuvantekemisen parissa.

Kirkas kevätilta

kevatilta_koivukuja

 

Sumuinen syysaamu -maalaukseni (kuva täällä) sai parikseen kirkkaan kevätillan. Näitä lempi- eli kotimaisemia jaksaa kyllä maalata aina uudestaan. Ja kodin ympärillä on erityisen mukavaa rentoutua, kun elämässä tuntuu tapahtuvan paljon ja kevätaurinkokin aiheuttaa innostuneenlevottomia kierroksia enemmän kuin tarpeeksi.

Rentoutustulppaanit

tulppaanit_ikkunalla

 

Juuri nyt taas tuntuu, että elämässä tapahtuu yhtä aikaa enemmän kuin mitä tällainen hitaahkosti muutoksiin sopeutuva ihminen pystyy käsittelemään. Siksi piti tänään vetäytyä rentoutumaan tulppaanimaljakon äärelle. Maalasin vaihteeksi vesiväreillä kokonaan ilman kynää ja teräviä viivoja. On se vaan ihanaa, kun väri leviää paperille (melkein) vapaasti.

Työskentelyäni voi seurata muuten myös Instagramissa (linkki).

Peilikaappiselfie kolme vuotta sitten ja nyt

peilikaappi

Peilikaappi 2016. Vesiväri paperille, 40 x 28 cm.

 

Peilikaappi Ikeasta. 2013. Tempera ja öljyväri kankaalle, 75 x 100 cm.

Peilikaappi Ikeasta. 2013. Tempera ja öljyväri kankaalle, 75 x 100 cm.

 

Kolme vuotta sitten maalasin öljyväreillä kuvan vessamme peilikaapista ja itsestäni. Silloin minulla oli juuri tulossa ensimmäinen ikioma näyttelyni, ja sitä varten tein maalauksen. Maalaus pääsi myös näyttelyjulisteeseen.

 

juliste_ahjoon

Ensimmäinen näyttelyjulisteeni.

 

Nyt palasin samaan asetelmaan, tällä kertaa vesivärien kanssa. Kolmessa vuodessa on tapahtunut paljon, peilikaappiin esimerkiksi on muuttanut viides hammasharja ja partavaahto. Peilissä näkyvät kasvot ovat muutaman elämänkokemuksen verran rikkaammat. Kaappi ja vihreät kaakelit ovat kuitenkin pysyneet samoina.

Olisikohan nyt taas tulossa jotain uutta ja merkittävää?

Makuuhuoneen sisustus

makuuhuone

 

Näköjään kannatti valittaa motivaation puutteesta, monta kuvaa on jo syntynyt sen jälkeen.

Seurailen aika paljon sisustusblogeja, ja siitähän se ajatus sitten lähti piirtää kuva meidän makuuhuoneesta. Tässä näkymä oviaukosta katseltuna. Kuntopyörä toimii mainiosti telineenä maalaukselle, joka oli aiemmin säilössä makuuhuoneen seinällä, mutta jota en enää haluaisi jatkuvasti katsella. Minulla ei vaan ole mitään varastopaikkaa tälle nyt. Ärsyttävää muutenkin, kun kaikki varastot pursuvat vanhoja maalauksia, sekin syö vähän motivaatiota maalata lisää. No, ehkä joku vaikka joskus ostaa jonkun maalauksen, (melkein) kaikki on myytävänä, vink vink.

Juhlapöydän lemmikkejä

juhlapoydan_lemmikit

 

Aina vaan -30 asteen tietämillä pysyttelevä pakkanen saa kotoa poistumisen tuntumaan jotenkin kovin vaivalloiselta ja kylmältä. Huvikseen ei jaksa lähteä maisemia ja ihmisiä katselemaan, vaikka kaunista olisikin. Onneksi kotonakin riittää piirrettävää, kuten nyt esimerkiksi tämä olohuoneen pöydällä lojuva laatikollinen juhlapöydän lemmikkejä. Piirustusvälineenä jälleen, kuten useimmiten muulloinkin, oli Pigma Micron fineliners -kynät ja vesivärit.

Tein itse ja säästin -sisustustaulu

talitiainen

 

tiaiset_taulu

 

Eilen vähän järjesteltiin makuuhuonetta, ja tuli tarvetta uudelle taululle. En yleensä halua katsella omia maalauksiani joka päivä, koska lähes kaikkiin kuviini liittyy maalaushetken ajatuksia ja muistoja, joita en jälkeenpäin halua muistella. Päädyin sitten selaamaan melkein koko internetin läpi mieleisen julisteprintin toivossa, mutta sopivaa ei vaan löytynyt. Päätinkin lopulta tehdä taulun itse – olisihan se paljon halvempaakin!

Mutta. Kun kuvan tekemiselle asettaa liian tarkkoja tavoitteita tai odotuksia, ei maalauksesta yleensä tule ollenkaan hyvä tai ainakaan mieleinen. Lopputulos ei näytä samalta, kuin etukäteen tarkasti hahmoteltu mielikuva. Suttasin näitä tiaisia vesiväreillä, musteella ja kynällä nyt hermostumisen partaalle asti. Paperiarkkikin oli lopulta joka suunnasta sentin liian pieni kirppikseltä ostamani Ikean kehyksen aukkopahviin, vaikka olin mitannut paperin ja luulin sopivaksi. Ajattelin nyt kuitenkin ihan kokeilumielessä sovitella kuvan kehykseen, ja siinä yhteydessä poksautin kehyksen lasista palan irti.

Nyt on kuitenkin taulu seinällä. Ja taitaa se olla sittenkin kivempi kuin moni muu vaihtoehto. Olkoon nyt siinä niin kauan kunnes tuohon paikalle löytyy jotain innostavampaa, tai kunnes silmä tottuu ja unohtaa koko jutun ja taulu jämähtää tuohon paikalleen.