Pelargoni edelleen kuistin ikkunalla

Jäätynyt pelargoni ikkunalla

 

Luova Lauantai -haasteblogissa on nyt haasteena ikkuna. Siitä muistui mieleen, miten muutama viikko sitten maalasin kuistin ikkunalla vielä reippaasti kukkivan pelargonin (kuva täällä). Nyt on pakkanen jo päässyt pahasti puraisemaan pelakuuta, mutta silti se oli tänään aika kaunis aamuauringon loisteessa. Maalasinpa siis uuden kukka ikkunalla -kuvan. Tämänkin tein vesiväreillä ja lyijykynällä, paperin koko n. 35 x 50 cm.

Tänä aamuna puoli kahdeksan jälkeen

Auringonnousu

 

Hienoja ovat luonnossa aina ne hetket, kun värit ovat niin ihmeellisen loistavat, että tulee mieleen, että jos tämän maalaisi, ei kukaan uskoisi maalauksen värejä oikeiksi. Ja tästä virkkeestä tulee mieleen, miksi ryhdyin kuvataiteilijaksi: ettei minun tarvitsisi keksiä sanoja. Hieno auringonnousu antoi nyt hyvän tekosyyn lykätä jälleen kerran apurahahakemuksen kirjoittamista. Kuvan tekeminen houkutteli kirkkaasti enemmän kuin sanojen pyörittely.

Auringonnousun maalasin vesiväreillä ja musteella paperille, 30 x 40 cm.

My Little Ponimorsian

Ponimorsian

 

Löysin sattumalta vanhan bambukynäni varastosta, joten ostin pullon mustetta ja aloin piirtää. Tykkään valtavasti siitä, että kaikki viivat ja roiskeet jäävät näkyviin, kerrankin ei tarvitse viilata ja hioa loputtomasti. Bambunpätkällä piirtäessä viivakin on ihanan elävää, aivan kuin sillä olisi oma tahto.

Menin lastenhuoneesta etsimään vapaaehtoista mallia piirustukselleni, ja ensimmäisenä ilmoittautui tämä hääteemainen My Little Pony. Kuvassa näyttää ehkä vähän siltä, että morsian on vetänyt häädieetin hieman överiksi, mutta eihän asia minulle kuulu. Vesiväreillä levittelin ensin pinkkiä ja muita tärkeimpiä värejä ja niiden päälle viivoja musteella.

Pielisjoen rannassa

Pielisjoki

 

Kokeilin nyt tehdä vähän isompaa vesivärimaalausta, tämä on kooltaan 56 x 76 cm. Mukavaa oli maalata vähän isompaakin kuvaa välillä — ärsyttäväksi ongelmaksi muodostuu vaan maalausten säilyttäminen, kun ne eivät mahdukaan lehtiön väliin ja laatikkoon. Ja kaikki komerot on jo tietysti täynnä vanhoja öljyvärimaalauksia. No, ehkä jonain kauniina päivänä vielä myyn kaikki maalaukseni! Mutta nyt siis maisema Joensuusta, keskustan tuntumasta, Pielisjoen rannasta.

Joensuun #kauppahallinkauneus

Joensuun kauppahalli

 

Joensuun kauppahalli lienee paikkakunnan puhutuimpia rakennuksia, sen rumuutta pidetään yleisesti tunnustettuna tosiasiana ja joukolla harmitellaan, että joskus oltiin niin tyhmiä, että purettiin vanha kaunis kauppahalli. Jännä kun ei näitä tapauksia muisteta koskaan siinä vaiheessa, kun vielä nykyäänkin ollaan purkamassa jotain kaunista vanhaa ja rakentamassa tilalle modernia, joka hetken päästä onkin ”rumaa”.

Minä en tosin näe kauppahallia kovinkaan rumana. Kyllähän se vähän ehostusta ja siistimistä kaipaisi, myös lähiympäristöstään, ei se halkeillut ja kulahtanut asfaltti ja torin roskasäiliöt mitenkään kutsuvilta ja oleiluun houkuttelevilta tunnu. Itse kauppahalli on kuitenkin minusta ihan inhimillisen oloinen ja helposti lähestyttävä rakennus – toisin kuin kauppahallin takana pönöttävä vuoren kokoinen kivilinna eli Carelicumin (ent. Säästöpankin) rakennus, joka tuntuu varjostavan ja pimentävän puoli toria ja kauppahallin siinä samassa. Molemmat ovat kuitenkin aikansa tuotteita ja tuovat mielestäni mielenkiintoista kerroksellisuutta katukuvaan, historian palasia. Ilmeisesti kauppahallia ollaan nyt kuitenkin jossain vaiheessa purkamassa tai ainakin sitä kovasti suunnitellaan.

Yle Pohjois-Karjala julisti valokuvaushaasteen, josta sain idean tähän vesivärimaalaukseen.