Kesäyö mielessäin

juhannus

 

Helmikuinen aurinko vei jo ajatukset kohti juhannusyötä. Kesäyön sinisen hetken maalasin akryyliväreillä päivänä, jolloin maalaaminen oli helppoa ja värit siirtyivät kankaalle kuin huomaamatta, vahingossa.

Ponit Joensuun kauppahallissa

ponithallissa

kuva3 kuva4

 

Viime perjantaina eli sopivasti vapun alla päästiin rakentamaan näyttelyä Joensuun kauppahallin ikkunoihin. Viimeisiään vetelevä halli sai tekohengitystä ja jopa hieman elonmerkkejäkin oli nähtävissä, kun Joensuun seudun kansalaisopiston Vuosi taiteilijana -kurssin porukan kanssa virittelimme teoksiamme paikoilleen.

Minun ikkunaani muuttivat akryyleilla vanhoille rullaverhoille maalaamani ponit, jotka ovat muistoja lapsuudesta 1980-luvulta. Kauhean kivaa oli kyllä maalata tällaista isoa ja värikästä, sellaista on saatava lisää!

Näyttelystä löytyy lisätietoja Facebook-tapahtumasta tästä linkistä. Elokuun loppuun asti saavat työt olla paikallaan, joten hyvin ehtii kesäturistikin käydä näyttelyn katsomassa.

Kaupungin kaunein parkkipaikka

pielisjoki_talvi

 

Yksi lempiarkimaisemistani on Pötkän parkkipaikalla Joensuun keskustan laitamilla, Pielisjoen rannalla. Tämän maiseman tallensin puhelimellani jo joulukuun viimeisinä päivinä, mutta vasta tänään tuli fiilis maalata se vesiväreillä. Samasta paikastahan maalasin kuvan myös syksyllä, siitä kuva löytyy täältä.

Pielisjoen rannassa

Pielisjoki

 

Kokeilin nyt tehdä vähän isompaa vesivärimaalausta, tämä on kooltaan 56 x 76 cm. Mukavaa oli maalata vähän isompaakin kuvaa välillä — ärsyttäväksi ongelmaksi muodostuu vaan maalausten säilyttäminen, kun ne eivät mahdukaan lehtiön väliin ja laatikkoon. Ja kaikki komerot on jo tietysti täynnä vanhoja öljyvärimaalauksia. No, ehkä jonain kauniina päivänä vielä myyn kaikki maalaukseni! Mutta nyt siis maisema Joensuusta, keskustan tuntumasta, Pielisjoen rannasta.

Joensuun #kauppahallinkauneus

Joensuun kauppahalli

 

Joensuun kauppahalli lienee paikkakunnan puhutuimpia rakennuksia, sen rumuutta pidetään yleisesti tunnustettuna tosiasiana ja joukolla harmitellaan, että joskus oltiin niin tyhmiä, että purettiin vanha kaunis kauppahalli. Jännä kun ei näitä tapauksia muisteta koskaan siinä vaiheessa, kun vielä nykyäänkin ollaan purkamassa jotain kaunista vanhaa ja rakentamassa tilalle modernia, joka hetken päästä onkin ”rumaa”.

Minä en tosin näe kauppahallia kovinkaan rumana. Kyllähän se vähän ehostusta ja siistimistä kaipaisi, myös lähiympäristöstään, ei se halkeillut ja kulahtanut asfaltti ja torin roskasäiliöt mitenkään kutsuvilta ja oleiluun houkuttelevilta tunnu. Itse kauppahalli on kuitenkin minusta ihan inhimillisen oloinen ja helposti lähestyttävä rakennus – toisin kuin kauppahallin takana pönöttävä vuoren kokoinen kivilinna eli Carelicumin (ent. Säästöpankin) rakennus, joka tuntuu varjostavan ja pimentävän puoli toria ja kauppahallin siinä samassa. Molemmat ovat kuitenkin aikansa tuotteita ja tuovat mielestäni mielenkiintoista kerroksellisuutta katukuvaan, historian palasia. Ilmeisesti kauppahallia ollaan nyt kuitenkin jossain vaiheessa purkamassa tai ainakin sitä kovasti suunnitellaan.

Yle Pohjois-Karjala julisti valokuvaushaasteen, josta sain idean tähän vesivärimaalaukseen.

Ihmisiä Prismassa

 

Ajelin Joensuun Prismaan piirtämään ihmisiä ja arkielämää. Onkin aika mielenkiintoista tuo nopea ihmisen hahmottelu — ja bonuksena tapahtuu yllättäviä kohtaamisia. Tänäänkin eräs vanhempi herra istahti viereeni ja alkoi kertoa 35-vuotisesta työurastaan turistibussinkuljettajana. Toisaalta ihmisten ilmoilla läsnäoleminen kyllä vaatii introvertiltä ihmiseltä erityisen reipasta päivää, välillä on välttämätöntä pitää nyhrään-ihan-yksin-kotona-päiviäkin.

Eiliseen tapaan värittelin kuvia kotiin palattuani vesiväreillä, paitsi alimmaiseen kuvaan räiskäisin väripilkkuja digitaalisesti.

 

 

 

 

Prismassa

Joensuun torilla

 

Joensuun torilla

Joensuun kävelykadulla, Siltakadun ja Kauppakadun kulmassa.

 

Istuskelin tänään aamupäivällä hetken aikaa torin kulmalla luonnoskirjan ja kynän kanssa. Kotona lisäsin kuviin vähän väriä vesiväreillä.

 

Joensuun tori hiljaisena syysaamuna.

Joensuun tori hiljaisena syysaamuna.

Yritetään rockata

Sinistä rockia.

Sinistä rockia.

 

Katselin viikonloppuna ison läjän Youtube-videoita, joissa asiansa osaavat vesivärimaalarit taikoivat vain muutamalla siveltimenvedolla ja parilla värillä kauniita, tunnelmantäyteisiä kuvia. Niin helppoa, niin kevyttä! Intoa ja itseluottamusta uhkuen palasin sitten maanantaiaamuna itsekin paperin ääreen. Mutta eihän se minulta käynytkään niin vaivattoman kevyesti. Jostain syystä minun siveltimeni ei synnyttänyt parilla sipaisulla kuin epämääräistä suhrua, jota yritin paikkailla lisäämällä päälle töheröä ja mustia läikkiä. Lopulta epätoivoisena tartuin jopa metalliväritusseihin, jotka sattuivat pöydällä lojumaan. No, aina ei voi voittaa, jonkinlaisia Ilosaarirock-muisteloita muodostui nyt tavallaan kuitenkin kuvaan.