Joensuun #kauppahallinkauneus

Joensuun kauppahalli

 

Joensuun kauppahalli lienee paikkakunnan puhutuimpia rakennuksia, sen rumuutta pidetään yleisesti tunnustettuna tosiasiana ja joukolla harmitellaan, että joskus oltiin niin tyhmiä, että purettiin vanha kaunis kauppahalli. Jännä kun ei näitä tapauksia muisteta koskaan siinä vaiheessa, kun vielä nykyäänkin ollaan purkamassa jotain kaunista vanhaa ja rakentamassa tilalle modernia, joka hetken päästä onkin ”rumaa”.

Minä en tosin näe kauppahallia kovinkaan rumana. Kyllähän se vähän ehostusta ja siistimistä kaipaisi, myös lähiympäristöstään, ei se halkeillut ja kulahtanut asfaltti ja torin roskasäiliöt mitenkään kutsuvilta ja oleiluun houkuttelevilta tunnu. Itse kauppahalli on kuitenkin minusta ihan inhimillisen oloinen ja helposti lähestyttävä rakennus – toisin kuin kauppahallin takana pönöttävä vuoren kokoinen kivilinna eli Carelicumin (ent. Säästöpankin) rakennus, joka tuntuu varjostavan ja pimentävän puoli toria ja kauppahallin siinä samassa. Molemmat ovat kuitenkin aikansa tuotteita ja tuovat mielestäni mielenkiintoista kerroksellisuutta katukuvaan, historian palasia. Ilmeisesti kauppahallia ollaan nyt kuitenkin jossain vaiheessa purkamassa tai ainakin sitä kovasti suunnitellaan.

Yle Pohjois-Karjala julisti valokuvaushaasteen, josta sain idean tähän vesivärimaalaukseen.

Ihmisiä Prismassa

 

Ajelin Joensuun Prismaan piirtämään ihmisiä ja arkielämää. Onkin aika mielenkiintoista tuo nopea ihmisen hahmottelu — ja bonuksena tapahtuu yllättäviä kohtaamisia. Tänäänkin eräs vanhempi herra istahti viereeni ja alkoi kertoa 35-vuotisesta työurastaan turistibussinkuljettajana. Toisaalta ihmisten ilmoilla läsnäoleminen kyllä vaatii introvertiltä ihmiseltä erityisen reipasta päivää, välillä on välttämätöntä pitää nyhrään-ihan-yksin-kotona-päiviäkin.

Eiliseen tapaan värittelin kuvia kotiin palattuani vesiväreillä, paitsi alimmaiseen kuvaan räiskäisin väripilkkuja digitaalisesti.

 

 

 

 

Prismassa

Joensuun torilla

 

Joensuun torilla

Joensuun kävelykadulla, Siltakadun ja Kauppakadun kulmassa.

 

Istuskelin tänään aamupäivällä hetken aikaa torin kulmalla luonnoskirjan ja kynän kanssa. Kotona lisäsin kuviin vähän väriä vesiväreillä.

 

Joensuun tori hiljaisena syysaamuna.

Joensuun tori hiljaisena syysaamuna.

Yritetään rockata

Sinistä rockia.

Sinistä rockia.

 

Katselin viikonloppuna ison läjän Youtube-videoita, joissa asiansa osaavat vesivärimaalarit taikoivat vain muutamalla siveltimenvedolla ja parilla värillä kauniita, tunnelmantäyteisiä kuvia. Niin helppoa, niin kevyttä! Intoa ja itseluottamusta uhkuen palasin sitten maanantaiaamuna itsekin paperin ääreen. Mutta eihän se minulta käynytkään niin vaivattoman kevyesti. Jostain syystä minun siveltimeni ei synnyttänyt parilla sipaisulla kuin epämääräistä suhrua, jota yritin paikkailla lisäämällä päälle töheröä ja mustia läikkiä. Lopulta epätoivoisena tartuin jopa metalliväritusseihin, jotka sattuivat pöydällä lojumaan. No, aina ei voi voittaa, jonkinlaisia Ilosaarirock-muisteloita muodostui nyt tavallaan kuitenkin kuvaan.