Joensuun #kauppahallinkauneus

Joensuun kauppahalli

 

Joensuun kauppahalli lienee paikkakunnan puhutuimpia rakennuksia, sen rumuutta pidetään yleisesti tunnustettuna tosiasiana ja joukolla harmitellaan, että joskus oltiin niin tyhmiä, että purettiin vanha kaunis kauppahalli. Jännä kun ei näitä tapauksia muisteta koskaan siinä vaiheessa, kun vielä nykyäänkin ollaan purkamassa jotain kaunista vanhaa ja rakentamassa tilalle modernia, joka hetken päästä onkin ”rumaa”.

Minä en tosin näe kauppahallia kovinkaan rumana. Kyllähän se vähän ehostusta ja siistimistä kaipaisi, myös lähiympäristöstään, ei se halkeillut ja kulahtanut asfaltti ja torin roskasäiliöt mitenkään kutsuvilta ja oleiluun houkuttelevilta tunnu. Itse kauppahalli on kuitenkin minusta ihan inhimillisen oloinen ja helposti lähestyttävä rakennus – toisin kuin kauppahallin takana pönöttävä vuoren kokoinen kivilinna eli Carelicumin (ent. Säästöpankin) rakennus, joka tuntuu varjostavan ja pimentävän puoli toria ja kauppahallin siinä samassa. Molemmat ovat kuitenkin aikansa tuotteita ja tuovat mielestäni mielenkiintoista kerroksellisuutta katukuvaan, historian palasia. Ilmeisesti kauppahallia ollaan nyt kuitenkin jossain vaiheessa purkamassa tai ainakin sitä kovasti suunnitellaan.

Yle Pohjois-Karjala julisti valokuvaushaasteen, josta sain idean tähän vesivärimaalaukseen.

Rentouttava hetki syksynkeltaisella pihatiellä

Syksyinen pihatie

 

Pari viikkoa sitten taisin valitella, että lauantaina ei pitäisi maalata. No, näköjään se on ihan OK kuitenkin, jos osaa olla yrittämättä mitään erityistä, rennosti vaan piirtelee ja värittelee ilman tavoitteita. Rentouttava vaikutus jopa tällaisella. Tämänkertainen kuva on kynällä luonnoskirjaan piirrelty ja vesiväreillä väritetty.

Syyskukat värityskuvassa

Syksyinen kukkakimppu

 

Alkuviikko on kulunut kirjontaa treenaillessa ja kokeiluja tehdessä, langalla piirtäminen on vaan mahdottoman mukavaa. Tänään kuitenkin kaunis aurinkoinen sää houkutteli minut hetkeksi pihalle ja piirtelemään kukkia, joita vielä yllättävän paljon kukkapenkeissä ja -ruukuissa loistaa. Luonnoskirjaan piirtyi melko värityskirjahenkinen kuva, ja huomasin, että värityskuvien piirtäminen saattaakin olla jopa yhtä rentouttavaa kuin valmiiden kuvien värittäminen. Täytynee kokeilla toistekin.

Piirtämistä neulalla ja langalla

langalla_piirretty

 

Tein oivalluksen, että miten pääsen yhdistämään lähes kaikki intohimoni samaan työhön: voin piirtää, maalata ja ommella! Keksin ruveta kokeilemaan, miten vesivärit käyttäytyvät kankaalla. Maalasin kuvan rennolla otteella luonnonväriselle pellavalle ja lisäsin märälle kankaalle vielä väriä ja viivoja Inktense-kynillä. Maalauksen päälle sitten ompelin käsin ”piirroksen” mustalla muliinilangalla. Kokoa tällä koekuvalla on n. 29 x 35 cm.

Kankaan ja langan kanssa työskentely tuntui kuin ihanalta kotiinpaluulta; olenhan hyvin monenlaisia tekstiilitöitä harrastanut jo lapsesta saakka, kun taas piirtäminen ja maalaus tulivat laajemmin mukaan kuvioihin vasta aloitettuani ammattikoulun 2011. Ompelun ja maalauksen yhdistämistä on kyllä nyt ehdottomasti lähdettävä kehittämään lisää.

PS. Minulle hieman poikkeukselliseen värivalintaan eli oranssiin taustaväriin vaikutti äskettäin bongaamani haasteblogi Luova Lauantai  ja värihaaste :)

Väsynyt torstai-ilta kotisohvalla

kissa_sohvalla

 

Kovin väsynyt tunnelma vallitsee, mutta siitä huolimatta oli levottoman pakottava tarve saada piirtää edes jotain. Värittelin kokeilumielessä vesiliukoisilla värikynillä (Derwent Inktense).

Ihmisiä Prismassa

 

Ajelin Joensuun Prismaan piirtämään ihmisiä ja arkielämää. Onkin aika mielenkiintoista tuo nopea ihmisen hahmottelu — ja bonuksena tapahtuu yllättäviä kohtaamisia. Tänäänkin eräs vanhempi herra istahti viereeni ja alkoi kertoa 35-vuotisesta työurastaan turistibussinkuljettajana. Toisaalta ihmisten ilmoilla läsnäoleminen kyllä vaatii introvertiltä ihmiseltä erityisen reipasta päivää, välillä on välttämätöntä pitää nyhrään-ihan-yksin-kotona-päiviäkin.

Eiliseen tapaan värittelin kuvia kotiin palattuani vesiväreillä, paitsi alimmaiseen kuvaan räiskäisin väripilkkuja digitaalisesti.

 

 

 

 

Prismassa

Joensuun torilla

 

Joensuun torilla

Joensuun kävelykadulla, Siltakadun ja Kauppakadun kulmassa.

 

Istuskelin tänään aamupäivällä hetken aikaa torin kulmalla luonnoskirjan ja kynän kanssa. Kotona lisäsin kuviin vähän väriä vesiväreillä.

 

Joensuun tori hiljaisena syysaamuna.

Joensuun tori hiljaisena syysaamuna.

Maalauksen aiheena veneretki

Veneretki.

Veneretki.

 

Viime päivien akvarellimaalausten aiheet olen valinnut hyvin kepeästi; olen ajatellut niitä lähinnä nopeina harjoitustöinä, joiden parissa pääsen kokeilemaan vesivärien ominaisuuksia. Mutta mitä sitten maalaisin, jos paneutuisin aiheiden valintaan syvällisemmin?

Haluan maalata pieniä ja ihmisläheisiä kuvia. Haluan kuvata jokapäiväisen arjen kauniita, idyllisiä hetkiä – tehdä kuvia, jotka ovat muistuttavat sekä minua että yleisöä siitä, että elämän kauniit hetket ovat yhtä todellisia ja jatkuvasti läsnäolevia kuin rumuus, ongelmat ja vihapuhe, vaikka hyvyys helposti hautautuu ilkeyden alle. Toisaalta kauniiseenkin maisemaan sisältyy tunteiden koko kirjo. Maalauksestani ei välttämättä tule sievä ja hempeä, jos minusta ei siltä tunnu. Ja se mitä kukin katsoja kuvassa näkee, riippuu juuri senhetkisestä tunteesta ja kokemuksista.

Nyt tämä sitten toisaalta alkaa näyttää kovastikin sellaiselta liialliselta asioiden valmiiksi pureskelulta ja kenties itsestäänselvyyksienkin toistelulta, jota haluan välttää. Pääasia on kuitenkin se kuva, joka käsissäni kulloinkin syntyy ja jonka katsoja näkee. Kuvassa on kaikki, sanoja ei välttämättä tarvita.

Välillä on kai hyvä silti sanoittaa edes itselleen, mitä oikein on tekemässä. Todennäköisesti pidemmänkin pohdiskelun päätteeksi päätyisin kuitenkin maalaamaan tämän veneretken.

Ei maalata lauantaina

Eväsretkellä.

Eväsretkellä.

 

Minulla on ollut periaatteena, että maalaushommat tehdään arkisin päivällä – illat ja viikonloput on varattu perheelle ja rentoutumiseen. Eilen, lauantaina, oli kuitenkin jotenkin niin levoton ja maalauksenpuutteinen olo, että rupesin vielä illalla kuvaa väsäämään. Virhehän se oli. En pystynyt keskittymään maalaamiseen enkä perheeseen ja hermo meni, eikä maalauksestakaan tullut sitten lähellekään sellainen, mitä mielikuvissani tarkoitin, mikä tietysti hermostutti lisää. Nukahtaminen oli maalauslevottomuuksissa vaikeaa ja vielä sunnuntaiaamunakin olo oli hermostunut ja äreä. Nyt siis muistiin itselle: älä maalaa viikonloppuna äläkä ainakaan illalla. Kauniita hetkiä voi tallentaa kyllä mieleen tai kameraan ja niihin voi palata sitten työaikana.

No, kuvaan tuli nyt kuitenkin tällä kertaa tyttärien eväsretkihetki omalla pihalla.

Sumuisena aamuna

sumuaamu

 

Kaunis oli syysaamu tänään.

Ostin eilen muutaman herkullisen uuden napin venäläisiä vesivärejä. Tämänaamuisen maalauksen jälkeen indigosta tuli mun uusi lempiväri.