Motivaatio nollassa -piirustukset

patsas_peili

 

rantu_tammikuu

 

Tammikuu syö naista. Edes pakkaspäivien kauneus ei pelasta kaamosajatuksilta.

On kovin vaikeaa löytää intoa piirtää tai maalata. Tuntuu, että tämä on vain jotain muusta maailmasta irrallista toimintaa, joka ei oikeastaan edes kiinnosta ketään. Että tällä ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Homma ei etene, hakkaan vain päätäni seinään. Loputtoman kauan ei jaksa tehdä vain itselleen, olipa tekeminen kuinka mielekästä hyvänsä.

Tuntuu, että oikeastaan minun pitäisi mennä johonkin oikeisiin töihin ja lopettaa lapsellinen haaveilu siitä, että voisin tehdä elämässäni jotain, mikä minusta oikeasti tuntuu mielekkäältä ja minulle tärkeältä.

Pärjätäkseen taidemaailmassa – tai yrittäjänä – pitäisi ehkä olla ihan toisenlainen ihminen. Sellainen, joka nauttii päämäärätietoisesta verkostoitumisesta, uusiin ihmisiin tutustumisesta saadakseen näistä mahdollisesti hyötyä itselleen. Sellainen, joka nauttii itsensä myymisestä. Tai jos ei nauti, edes osaa ja jaksaa tehdä sitä. Välillä tuntuu, että sillä mitä varsinaisesti tekee, ei oikeastaan ole merkitystä, jos suhteet oikeisiin tahoihin ovat kunnossa. Ja juuri se suhdepeli ei vaan tunnu olevan minulle luontevaa. Ehkä sitä voisi opetella, mutta jaksanko panostaa siihen? Koska se on kaltaiselleni introvertille ja herkälle luonteelle hyvin raskasta, se olisi sitten pois jostakin muusta.

Enkä todellakaan tarkoita, etten haluaisi olla ihmisten kanssa tekemisissä, nimenomaan sitähän tämä kaikki tekeminen ja oleminen vaatisi. Vuorovaikutusta, kohtaamisia, merkitysten ja tunteiden jakamista. Tällä hetkellä nämä eivät toteudu riittävästi.

Mistä löytyisi minulle sopiva, tasapainossa pysyvä väylä, jonka kautta voisin löytää oman paikkani yhteisössä? Sellainen paikka, jossa voisin elättää itseni ja perheeni ja samalla kokea tekeväni jotain merkityksellistä, jotain missä juuri minun vahvuuteni pääsevät hyötykäyttöön. Voisinko kuitenkin olla riittävä juuri tällaisena ihmisenä?

Onneksi tiedän ainakin sen, että helmikuussa on jo paljon enemmän valoa, ja kevään valon myötä asiat näyttävät joka vuosi ihan toiselta.

 

2 Comments

  1. Taiteilija ja kauppias… ei ilmeisesti useinkaan samassa henkilössä asusta. Monet taiteilijat, kirjailijat yms. ovat käsittääkseni kärsineet juuri siitä, että tehdyn työn myyminen on niin hankalaa. Jokaisella taiteilijalla pitäisi olla oma kauppias, joka hoitaisi sen myyntipuolen:) Saisi taiteilija keskittyä siihen omaan alaansa. Tämmöisiä ajatuksia mulle heräsi näistä sinun pohdinnoista. Minulla on usein motivaatio hukassa blogieni suhteen. Aina välillä ajattelen, että mitä järkeä tässä on… mutta sitten tulee taas mieleen joku jutunjuuri ja niin se taas jatkuu… ainakin sen jutun verran:) Valoisaa kevättalvea ja paljon innostusta taas piirtämiseen!

    • Kyllä taiteilija tarvitsisi jonkun managerin, joka myisi maalaukset ja hankkisi parhaat urakat ja näyttelyt. Toiset on hyviä sellaisissa jutuissa. Miksi sitä pitäisi itse osata tehdä kaikkea…

Vastaa käyttäjälle Metsäntyttö Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *